Artikkeli on alunperin julkaistu Aika-ajo.com sivustolla 4.4.2016.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on, ainakin nettikeskusteluissa, monenlaisia mielipiteitä herättävä aihe. Me jätämme kuitenkin ne keskustelut taustalle ja sen sijaan lähdemme pohtimaan miten moottoripyöräily lapsen kanssa olisi parhaimmillaan. Itselleni on kertynyt kokemusta kahden lapsen opettamisesta moottoripyörän matkustajaksi ja kolmannen opettamisen aika tulee joidenkin vuosien kuluttua.

Lapsen kanssa ei ole tarpeen kiirehtiä ajamaan moottoripyörällä. Moottoripyörän parissa on monenlaista puuhastelua pesuineen ja huoltoineen, joten yhdessä tekemistä on tarjolla ihan kotipihallakin. Pelkkä pysäköidyn pyörän päällä istuminenkin riittää yllättävän pitkään. Tässäkin lajissa on hyvä edetä lapsen oman mielenkiinnon ja edellytysten kehittymisen tahdissa. Arastelevan lapsen rohkaiseminen on toki paikallaan, mutta minkäänlaista pakottamista ei kannata harjoittaa. Väkisin tekeminen on tarpeetonta riskien lisäämistä ja toisaalta ei kaikkia edes moottoripyörät kiinnosta.

Ylikuormattu moottoripyörä. Älä kokeile liikenteessä.

Milloin lapsi ensimmäistä kertaa kyytiin?

Lapsen ikä ei ole kovin hyvä mittari ensimmäisen kerran ajoittamiseen, koska tärkein kriteeri on se, että lapsella pitää olla edellytykset pysyä moottoripyörän kyydissä ilman pelkoa putoamisesta. Osa kuljettaa lasta aluksi kuskin ja tankin välissä, mutta itse olen tätä käytäntöä vastaan, koska tiukassa jarrutuksessa lapsen edellytykset pysyä pyörän päällä ovat silloin kovin rajalliset ja pahimmillaan vielä kuljettajan oma paino puristaa lasta tankkia vastaan. Meillä pyörän kyytiin pääsee liikenteeseen vasta, kun lapsi voi matkustaa normaalisti matkustajan istuimella. Käytännössä tämä edellyttää lapselta riittävää pituutta, jotta jalat ylettyvät tukevasti jalkatapeille. Lisäksi on hyvä varmistaa, että lapsella on riittävät käsivoimat kiinni pitämiseen. Meidän perheen geeneillä lapset ovat tuolloin olleet noin 8-vuotiaita. Tuon ikäisellä lapsella on jo useimmiten myös henkiset edellytykset ymmärtää ja noudattaa kuljettajan ohjeita.

Pojan kanssa moottoripyörällä telttaretkellä

Lapsimatkustajan huomioiminen ajaessa

Sanomattakin lienee selvä, että lapsen ollessa kyydissä kuljettajan on syytä jättää näyttämisenhalu ja muu uho pois matkasta. Liian kovat kiihdytykset, nopeat sivuttaisliikkeet, keulimiset tai muut vastaavat eivät kuulu vastuulliseen lapsen kuljettamiseen. Eivätkä ne yleensä edes ole matkustajan kannalta miellyttäviä kokemuksia. Itse edelleenkin muistelen kauhulla hetkiä vanhemman serkkuni kyydissä, kun sen aikaisen kevarin lähes 30 hevosvoimasta otettin kaikki ilo irti ja itse roikun takapenkillä rystyset valkoisena puristaen. Siitä oli nautinto hyvin kaukana. Tavoitteena on yhteisestä ajasta ja harrastuksesta nauttiminen, joten sitä on turha pilata matkustajan turvattomuuden tunnetta ruokkimalla.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on monella tapaa erilaista kuin aikuisen kanssa, koska lapsella ei ole yhtä hyvää kykyä keskittyä pitkäkestoisesti. Tämä tulee huomioida pitämällä yhtäjaksoiset ajomatkat kohtuullisina ja tarvittaessa vielä lyhentää niitä lapselta saadun palautteen perusteella. Lapsi saattaa jo yhden epämiellyttävän matkan myötä menettää mielenkiintonsa moottoripyöräilyyn.

Erityistä huomiota varsinkin nuorempien lasten kanssa on kiinnitettävä lapsen vireystilaan. Lapsilla on väsyneenä kyky nukahtaa melkeinpä paikkaan kuin paikkaan ja asentoon kuin asentoon. Nukkuvakin lapsi saattaa toki pysyä kyydissä, mutta silloin mennään kyllä enemmän tai vähemmän onnella. Yllättävissä tilanteissa nukkuva lapsi ei luonnollisestikaan pysty toimimaan lainkaan.

Suomen säätilat ovat valitettavan usein mitä ovat ja toki varusteilla pystyy paljon niitä kompensoimaan, mutta itse olen pyrkinyt ajamaan lasten kanssa vain sateettomalla ja riittävän lämpimällä kelillä. Kyllä he ehtivät sitten aikanaan kortin ajettuaan itse ajella Suomen kesän tauottomassa vesisateessa riittämiin.

Täydelliset varusteet aina päälle, kun lapsi on kyydissä

Varusteet

Liikenteessä näkee motoristeja monenlaisissa varusteissa, uhkarohkeimmat ajavat shortseissa ja t-paidassa. Kuljettaja tekee henkilökohtaiset varustevalintansa omista lähtökohdistaan, mutta lapsella ei ole edellytyksiä tuollaista harkintaa tehdä. Tämän vuoksi vastuu lapsimatkustajan oikeista varusteista jääkin kokonaan kuljettajalle. Meidän perheessä moottoripyörällä ei ajeta tai matkusteta kuin täydellisissä ajovarusteissa. Suosittelen lämpimästi samaa käytäntöä muillekin, koska hyvin kohtuuhintaista tarjontaa lapsille on saatavilla usealtakin merkiltä. Myös käytettynä varusteita on saatavilla, ei toki samassa määrin kuin aikuisille. Lämpinä pysymiseen on myös syytä kiinnittää huomiota, koska lapsi pienempikokoisena jäähtyy ajoviimassa aikuista nopeammin.

Pyörän varusteista lapsimatkustajan kannalta ehkä eniten merkitystä on takalaukulla tai selkänojalla, jotka omalta osaltaan lisäävät turvallisuutta estäessään tipahtamisen pyörän kyydistä, vaikka ote hiukan kiihdytyksessä löystyisikin.

Lasten kanssa ajaessani olen todennut myös kypäräpuhelimet varsin toimivaksi varusteeksi. Niiden avulla kommunikointi on mahdollista koko ajan ja tarpeettomat pysähdykset vain tuntemusten kyselyä varten jäävät pois. Kypäräpuhelin mahdollistaa myös lapsen rohkaisun tai kysymyksiin vastaamisen ajon aikana, jolloin hiukankin kyydissäoloa jännittävän lapsen kanssa matka sujuu helpommin. Myös mahdollinen taukopyyntö takapenkiltä tulee, kokemukseni mukaan, riittävän ajoissa kypäräpuhelimen kanssa. Ilman kypäräpuhelinta koputtelu ja taukopyyntö tahtoo tulla yleensä, kun epämukavuus tai väsymys on jatkunut viihtymisen kannalta turhan pitkään.

Hetki aamuauringossa ennen matkan jatkumista

Omat reissut lasten kanssa

Vähän pidempiä ajeluita kodin lähellä olen tehnyt lasteni kanssa alkaen vajaan kymmenen vuoden iästä. Lenkit on menty puhtaasti lasten ehdoilla ja mieluummin hiukan lyhyempinä kuin vähääkään liian pitkinä. Kohteeksi on valikoitunut tyypillisesti joku kahvila, jäätelökioski tai joku muu mukava taukopaikka, jonne lapsi on halunnut. Kun näitä lyhyitä retkiä on tehty muutamia, niin seuraavaksi olemme yhdessä miettineet jonkun kivan vierailupaikan hiukan etäämpää. On tehty retkiä mummolaan, tutuille tai katsomaan jotain nähtävyyttä.

Lähialueille tehtyjen reissujen kehitettyä rutiinia matkustamiseen moottoripyörällä, olemme siirtyneet yön yli tehtäviin reissuihin. Vanhimman pojan kanssa ensimmäinen yön yli reissu tehtiin hänen ollessaan 10-vuotias ja se suuntautui, toki hänen tietämättään, isovanhempien kodin läheisyyteen. Kyseessä oli ensimmäisen yön yli reissumme lisäksi hänen ensimmäinen yönsä teltassa, joten halusin mahdollisuuden helposti keskeyttää retkemme ja palata takkatulen lämpöön. Ihan turhaan huolehdin, kaikki meni hyvin. Toki isovanhempien läheisyydestä oli se ilo, että saimme yllätysvieraita teltallemme mokkapalojen kera. Olemme nyt muutamana kesänä tehneet hänen kanssaan yön yli retken ja joka kerta pidentäneet päiväkohtaista matkaa. Viime kesänä kävimme ajamassa Saariston rengastien Iniössä yöpyen. Vaikka matkaa tuli molemmille päiville yli 250 km, niin sain nauttia hyväntuulisesta ja omatoimisesta matkaseurasta koko reissun. Näillä reissuilla sitä aina huomaa, kuinka lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä ja kasvaa henkisesti pituutta. Tänä vuonna lisäämme reissuun toisen yön ja käymme mahdollisesti Maarianhaminassa tai Virossa. Parin vuoden päästä edessä on sitten kevarikortin suorittaminen ja ensimmäiset askeleet itsenäiseksi motoristiksi.

Moottoripyöräily lapsen kanssa on mukava ja palkitseva tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.